2 uutta teknologiaperheen jäsentä loman iloksi

Tuli hankittua itselle vähän karkkia viime perjantaina, Razer Boomslang Collector's Edition 2007 -hiiri ja kaveriksi QPAD XT-R -hiirimatto.

Tietääkseni kyseinen hiirimatto on menestynyt testeissä erittäin hyvin enkä yhtään ihmettele, hiiri liukuu kitkattomasti ja äänettömästi pitkin kovaa muovipintaa ja osoittimen tarkkuus on vertaansa vailla. Edellisestä kovasta hiirimatosta oli kulunut kaikki pinnoite pohjasta irti, joten se ei enää pysynyt pöydällä paikallaan ja piti siksi saada joku toinen tilalle. Hieman uusi matto on entistä pienempi, mutta kaareva muoto paikkaa asiaa.

Boomslang CE 2007 on uudelleenjulkaisu Razerin klassikkohiirestä vuodelta 2000. Hiiri eroaa valtavasti Logitechin Mx-518:sta, mutta pakko sanoa ettei kaduta yhtään vaihto sillä muutaman päivän käytön jälkeen olen jo täysin sinut uuden siimahännän kanssa. Kyseessä on kaiken lisäksi rajoitettu 10000 kappaleen erä, joita on jo todella vaikea saada käsiinsä mistään. Itselläni on nyt sitten nro 4129/10000 tätä palaa tietotekniikan historiaa. Ja mikäs oli ostaessa kun hinta hiirellä oli enää puolet alkuperäisestä ja viimeinen kappale, jonka netistä löysin.

Pakko kai todeta, että kerran nörtti aina nörtti :)

 

Siwassa

3 SYYTÄ miksi ei kannata mennä itsenäisyyspäivänä kioskin kokoiseen lähikauppaamme ostamaan maitotölkkiä:

1. Promillet nousivat ovesta sisään astuessa lähelle 1,0:a , sen verran kova vanhan viinan ja kaljan lemu nenään iski.

2. Jonoa riitti noin 20 ihmisen edestä. En ole ikinä nähnyt niin montaa ihmistä siellä samalla kertaa. Puolet osti tietenkin valtion tukemia peruselintarvikkeita eli ohrapirtelöä. Asummehan lähellä kaupungin huono-osaisten (LUE: juoppojen) vuokrataloja.

3. Eräs 50-v vanharouva toppatakissaan ja pyöräilykypärä kaulan alle hirttosolmun vahvuudella kiinnitettynä oli tekemässä viikon ainoaa ostosreissuaan samaisessa kaupassa. Tietenkin hänellä oli pienet ostoskärryt tavaroitaan varten ja liikkeen käytävälle ei niiden lisäksi muuta mahdukaan. Ja kaaoksen lisäämiseksi niiden kanssa piti tietenkin kulkea vastavirtaan.

Ehtiessään minua edeltävän jonottajan kohdalle nainen kysyi missä jonon pää on. Vastasin että takanani parin asiakkaan päässä. Siihen sitten totesi, että ei hän nyt millään mahdu meistä ohi, joten jää sitten siihen paikkaan jonossa. Kätevää. Kehtasi vielä ihmetellä edessäni olevalle jonon suuruutta. Melkein teki mieleni alkaa raivoamaan naama punaisena, mutta sain hillittyä itseni.

95 sentin maitotölkin hakemiseen saa siis tuhlattua 15 ylimääräistä minuuttia ja menettää siinä samalla hermonsa. Olisi vaan pitänyt muistaa ostaa se edellispäivänä..

Työtyytyväisyyskysely

2 vuotta sitä kesti, mutta tänään se päättyi. Nimittäin onnellinen työtyytyväisyyskyselyttömyysajanjakso nykyisessä työpaikassani. Aikaisemmissa tehdastuotantotöissä olin jo ehtinyt näihin kyselyihin kyllästyä liiankin kanssa. Ketään ne eivät yleensä kiinnostaneet,mutta silti niitä täytettiin. Eikä kyselyjen tuloksiin missään vaiheessa palattu, joten oletan johdonkin viis niistä veisanneen. Olivathan ne trendikkäitä joskus 90-luvun loppupuolella Jari Sarasvuon aikoihin..ehkä.

No itse asiaan. Suurinta hilpeyttä tänään täyttämässäni kyselyssä aiheutti kohta: "Tunnetko päivittäisten työtehtävien tuottavan sinulle tyydytystä ja mielihyvää?" Asennan putkia pimeässä, likaisessa ja näin talvisaikaan hyytävän kylmässä sekä vetoisassa laivanraakileessa. En tiedä kuinka perverssi pitää olla saadakseen siitä tyydytystä, mutta kyllä sillä vähintään psykiatrin puheille pääsisi. Suurinta mielihyvää hommassa tuottaa kellon viisarien siirtyminen näyttämään aikaa 15.05 ja joka toinen perjantai pankkitilille kolahtava korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Toinen kiinnostava kysymys liittyi työn ohjeistamisen hyötyihin . Ilmeisesti yrityksessä on käytössä joku työnohjaussuunnitelma tai vastaava, josta en kyllä itse ole vielä kahden ja puolen vuoden aikana kertaakaan kuullut. On vaikea sanoa mielipidettä suuntaan tai toiseen tässä tapauksessa.

Kaikki sana on vapaa -kohdat jätin täyttämättä, joten ilmeisesti olen tyytyväinen yrityksen toimintaan omalta osaltani. Kiva, että sitä varten tarvitsi palkata konsulttifirma kyselyä laatimaan kun olisin sen voinut yhdessä lauseessa pomolle kertoa, jos vain olisi kysytty. On se vaan niin B. Virtasta että...

Ostetaan: Maitohampaat puolivuotiaalle kivuttomalla asennuksella

Jos joltain löytyy niin tarjotkaa, että saa taas nukkua. Oi kun olisi ihanaa nukkua edes kaksi tuntia ilman palosireeniä korvan juuressa, herättämässä vähän väliä. No ehkä se siitä helpottaa jossain vaiheessa... Mutta ajatellaan positiivisia asioita: 2 hammasta esillä, 18 to go!

Mielipide: North Face - Pohjoisrinne (Blu-ray)

http://www.imdb.com/title/tt0844457/

Pakko heti alkuun tunnustaa, että en tajua mitään kiipeilystä. Tai, että se edes hirveästi kiinnostaisi minua. Tuli kuitenkin vuokrattua kiipeilyaiheinen, tositapahtumiin perustuva, saksalainen toiminta/seikkailuelokuva. Tai no tiedä sitten toiminnasta, mutta ei kai tätä nyt aivan draamaksikaan voi kutsua.

Tapahtumat sijoittuvat Saksaan/Sveitsiin ajalle ennen toista maailmansotaa ja elokuvassa seurataan kahden kiipeiljäkaveruksen matkaa kohti Eiger-vuoren huippua sekä kunniaa. Tietenkin tapahtumiin liittyy nainen, jolla on  menneisyydessä ollut sutinaa toisen kiipeiljöistä kanssa sekä tämän toimittajamentori, jotka saapuvat paikalle uutisoimaan yritystä. Toimittajien näkökulmaa kuvaavat osuudet eivät valitettavasti ole kovinkaan kiinnostavia ja laskevat elokuvan intensiteettiä sekä pidentävät sitä turhan paljon.

Itse kiipeilyosuudet ovatkin sitten vallan jännittävää katsottavaa ja maisemat vuorelta näyttävät upeilta teräväpiirtotarkkuudessaan. Kaveruksilla on tietenkin seuranaan kilpaileva kiipeilijäkaksikko ja yhdessä 4 miestä ehtivät kokea varsin paljon elokuvan kuluessa ja maanpinnan loitotessa yhä kauemmas. Positiivista vai negatiivista, jääköön tässä paljastamatta. Viimeinen kolmevarttinen saa kuitenkin katsojan liimautumaan ruudun ääreen ja eläytymään mukana.

Näyttelijäsuorituksista ei paljon löydy huomionarvoista sanottavaa suuntaan jos toiseenkaan. Toki asiaan voi vaikuttaa se, että saksalaiset näyttelijät olivat ainakin minulle tuntemattomia suuruuksia. Virkistävää vaihtelua elokuva tosin oli Hollywood-tuotannolle, se mainittakoon plussana.

Kyllähän tämän mielellään kerran katsoo, ***/5

P.S. Kannattaa muuten tarkistaa vaikka Wikipediasta , mitä tarinassa kerrotuille henkilöille tapahtui. Pistää kylmäämään, hrr...

Beaujolais Nouveau

Tuli eilen vaimon kanssa illanistujaisissa maisteltua uuden Beaujolais Nouveau -sadon tuotetta. En ole kyllä pätkääkään viiniasiantuntija, mutta pääsi kyseinen viini yllättämään nautittavuudellaan. Tässä linkki Alkon sivulle, jossa on tuotteen esittely.

Kyseessä on kuvassa oikealla oleva viini. Wikipedia mainostaa viinin oleva kevyt ja vähätanniininen ja pidinkin sitä todella helposti nautittavana. Viiniä kommentoidaan myöskin ainoaksi valkoviiniksi, joka sattuu olemaan punainen väriltään.

Viiniä voi helposti suositella seurusteluviiniksi ja kevyiden ruokien seuraksi. Eikä aiheuttanut tippaakaan päänsärkyä seuraavaksi aamuksi, mikä tuntuu itseäni vaivaavan joidenkin punaviinien osalta jo pienen annoksen jälkeen.

Tässä vielä linkki englanninkieliseen Wikipedia-artikkeliin kyseisestä viinistä, mikäli tiedonjanoa löytyy.

Drive-in turkulaisittain

Aloitan täten blogini vanhalla kunnon Mikä ei kuulu joukkoon? -kuva-arvoituksella. Allaoleva tapaus sattui meille erään turkulaisen marketin drive-in-apteekin jonossa...

Voitte varmaan arvata, että edellä kulkeneella pyörättömällä, bio-polttoainetta käyttävällä, vähäpäästöisellä ajoneuvolla liikkuva naishenkilö kaivoi tiskille päästessään läjän reseptejä kassistaan ja pidensi aiottua minuutin apteekkikäyntiämme vartin mittaiseksi.

Suosittelen markettia lisäämään lähettyville kyltin "Drive-In, EI jalankulkijoille".